ASAT ja ALAT maksan toiminnan mittareina

ASAT (aspartaattiaminotransferaasi) ja ALAT (alaniiniaminotransferaasi) ovat maksasoluista peräisin olevia entsyymejä, jotka voivat kertoa maksan toiminnasta ja mahdollisista vaurioista. Niiden mittaaminen verikokeilla auttaa tunnistamaan maksasairauksia ja seuraamaan niiden kehittymistä.

Kohonneet ASAT- ja ALAT-arvot voivat viitata maksasolujen vaurioitumiseen esimerkiksi maksatulehduksen, rasvamaksan tai maksakirroosin seurauksena. Kohonneet arvot voivat myös johtua esimerkiksi lihaskudoksen vaurioitumisesta.

ASAT- ja ALAT-arvojen suhde voi antaa lääkärille viitteitä siitä, onko maksavaurio akuutti vai krooninen. Esimerkiksi korkea ASAT/ALAT-suhde voi viitata alkoholiperäiseen maksasairauteen, kun taas matala suhde voi liittyä esimerkiksi rasvamaksaan.

Normaalit ASAT- ja ALAT-arvot voivat vaihdella laboratoriokohtaisesti, mutta yleisesti ottaen terveillä aikuisilla miehillä ASAT-arvo on alle 35 U/l ja ALAT-arvo alle 45 U/l. Naisilla vastaavat viitearvot voivat olla hieman matalammat.

Alhaiset ASAT- ja ALAT-arvot eivät yleensä ole merkki sairaudesta, mutta ne voivat olla normaalia matalammat esimerkiksi maksasairauksien varhaisvaiheissa tai joillain harvinaisilla perinnöllisillä sairauksilla.

ASAT- ja ALAT-arvojen alentaminen riippuu niiden kohonneiden arvojen taustalla olevasta syystä. Esimerkiksi terveellinen ruokavalio, alkoholin välttäminen, liikunta ja lääkärin määräämät hoidot voivat auttaa normalisoimaan arvoja.

ASAT- ja ALAT-arvoihin voivat vaikuttaa muun muassa liikunta, alkoholin käyttö, lääkkeet, ravintolisät, virusinfektiot, raskaus ja lihaskudoksen vauriot. On tärkeää kertoa lääkärille kaikista mahdollisista vaikuttavista tekijöistä ennen verikokeiden ottamista.

Jos ASAT- ja ALAT-arvot ovat jatkuvasti koholla, on suositeltavaa hakeutua lääkärin arvioon. Erityisesti jos arvojen kohonneen tason lisäksi ilmenee muita oireita kuten väsymystä, vatsakipua tai ihon kellastumista, on tärkeää selvittää mahdolliset maksasairaudet.

ASAT- ja ALAT-arvojen perusteella voidaan saada viitteitä maksasairauksista, mutta lopullinen diagnoosi vaatii usein lisätutkimuksia kuten ultraäänitutkimuksia, maksabiopsian tai muiden verikokeiden tekemistä. Siksi on tärkeää, että lääkäri arvioi arvojen merkityksen kokonaisuudessaan.

Maksasairauksien selvittämiseksi voidaan tehdä esimerkiksi bilirubiini-, GGT- ja albumiinikokeita sekä maksan toimintakokeita. Näiden kokeiden avulla voidaan saada tarkempaa tietoa maksan tilasta ja toiminnasta.